Mä päätin eilen, että nyt tää saa riittää: mä oon kuunnellut aika pitkään kaikenlaisia syytöksiä ja haukkumisa, mut nyt se loppuu! No more!! Sekava ja helpottunut olo, joka täytyy heti purkaa jotenkin ulos. 27.7.2013
Jatkan tästä suoraan, koska olin otsikoinut Just for today, joka kiteyttää paljon. Halusin taas alkaa kirjoittamaan, joten tästä sitten jatkan. Tosta alun tekstistä on jo neljä ja puoli kuukautta aikaa. Tulihan sitä paskaa ton jälkeenkin vielä, mutta sitten lokakuun puolen välin tienoilla sain tiedon, että saan Satolta asunnon täältä Viikistä. Muutto oli 1-11-2013 ja tässä on nyt asuttu reilu kuukausi.
Miten paljon tapahtuikaan lyhyen ajan sisällä. 29.7 mut leikattiin: toisesta rinnasta patti ihon pinnalta, joka patologin tutkimuksissa osoittattui pahalaatuiseksi. Sitä oli hoidettu hyvälaatuisena muutaman vuoden paikallisesti sytostaateilla. Ei auttanut. Sitten ilmoitus, että uusiin MRI-kuviin ja lääkärin tapaaminen heti ma, arvasin, että jotain oli löytynyt ja tietenkin ekana ajattelin rintasyöpää. Pieni mullistus jälleen. Olin tyytyväinen, ettei ollut rintasyöpää. Pehmytkudossarkooma leikattiin lokakuun alussa, jälkitarkastus oli vajaa kk sitten ja siitä MRI-kuvaukset vuoden kuluttua.
Kerkesin aloittaa toisen vuoden opintoni, mutta keskeytin ne, koska en kertakaikkiaan kyennyt: tuli liikaa asioita ja siinä priorisoidessa asioita, opinnot on toisarvoisia asioita kuitenkin. Jatkan siis ensi elokuussa 2014, toivon mukaan olen siinä kunnossa, että se onnistuu. Aika näyttää.
Elämä on kyllä ihmeellistä. Mä olen rakentamassa uutta elämää 44-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä ja uutena ihmisenä. Olen innoissani tästä kaikesta: uusia ja vanhoja ystäviä, oma koti, Vhb:n musiikki on tärkeä osa mun elämää, samoin keikat. Toiset harrastaa golfin peluuta, toiset jotain muuta, esim.musiikkia ja nimenomaan live-sellaista ;) Kiitos Minna A:n tästä mulle kuolemattomasta lauseesta :D
Kaikki mikä on elämässäni takanapäin, on siellä ja annan niiden olla siellä. En vihaa, en kanna kaunaa enkä katkeroidu: ei mulla ole mitään syytä. En tarvitse sellaista eikä niistä ole mitään hyötyä. Kaikki me tehdään virheitä ja eniten kannattaa katsoa sinne omaan peiliin, koska vain sitä sieltä näkyvää ihmistä voi muuttaa. Kukin itse itseään, ei muita.
Tässäpä ensimietteet, haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet elämässäni, vähemmän tai kauemman aikaa, tukeneet ja lohduttaneet, jakaneet mun iloja ja suruja, hoilanneet ja tanssineet keikoilla mun kanssa. Kuunnelleet mun älynväläyksiä ja antaneet mulle paljon arvokasta mietittävää ja uusia näkökulmia. Kaikkia teitä, jotka olette läsnä mun elämässäni, vain siksi, että haluatte. Rakastan teitä kaikkia. Kiitos <3
Jatkan tästä suoraan, koska olin otsikoinut Just for today, joka kiteyttää paljon. Halusin taas alkaa kirjoittamaan, joten tästä sitten jatkan. Tosta alun tekstistä on jo neljä ja puoli kuukautta aikaa. Tulihan sitä paskaa ton jälkeenkin vielä, mutta sitten lokakuun puolen välin tienoilla sain tiedon, että saan Satolta asunnon täältä Viikistä. Muutto oli 1-11-2013 ja tässä on nyt asuttu reilu kuukausi.
Miten paljon tapahtuikaan lyhyen ajan sisällä. 29.7 mut leikattiin: toisesta rinnasta patti ihon pinnalta, joka patologin tutkimuksissa osoittattui pahalaatuiseksi. Sitä oli hoidettu hyvälaatuisena muutaman vuoden paikallisesti sytostaateilla. Ei auttanut. Sitten ilmoitus, että uusiin MRI-kuviin ja lääkärin tapaaminen heti ma, arvasin, että jotain oli löytynyt ja tietenkin ekana ajattelin rintasyöpää. Pieni mullistus jälleen. Olin tyytyväinen, ettei ollut rintasyöpää. Pehmytkudossarkooma leikattiin lokakuun alussa, jälkitarkastus oli vajaa kk sitten ja siitä MRI-kuvaukset vuoden kuluttua.
Kerkesin aloittaa toisen vuoden opintoni, mutta keskeytin ne, koska en kertakaikkiaan kyennyt: tuli liikaa asioita ja siinä priorisoidessa asioita, opinnot on toisarvoisia asioita kuitenkin. Jatkan siis ensi elokuussa 2014, toivon mukaan olen siinä kunnossa, että se onnistuu. Aika näyttää.
Elämä on kyllä ihmeellistä. Mä olen rakentamassa uutta elämää 44-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä ja uutena ihmisenä. Olen innoissani tästä kaikesta: uusia ja vanhoja ystäviä, oma koti, Vhb:n musiikki on tärkeä osa mun elämää, samoin keikat. Toiset harrastaa golfin peluuta, toiset jotain muuta, esim.musiikkia ja nimenomaan live-sellaista ;) Kiitos Minna A:n tästä mulle kuolemattomasta lauseesta :D
Kaikki mikä on elämässäni takanapäin, on siellä ja annan niiden olla siellä. En vihaa, en kanna kaunaa enkä katkeroidu: ei mulla ole mitään syytä. En tarvitse sellaista eikä niistä ole mitään hyötyä. Kaikki me tehdään virheitä ja eniten kannattaa katsoa sinne omaan peiliin, koska vain sitä sieltä näkyvää ihmistä voi muuttaa. Kukin itse itseään, ei muita.
Tässäpä ensimietteet, haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet elämässäni, vähemmän tai kauemman aikaa, tukeneet ja lohduttaneet, jakaneet mun iloja ja suruja, hoilanneet ja tanssineet keikoilla mun kanssa. Kuunnelleet mun älynväläyksiä ja antaneet mulle paljon arvokasta mietittävää ja uusia näkökulmia. Kaikkia teitä, jotka olette läsnä mun elämässäni, vain siksi, että haluatte. Rakastan teitä kaikkia. Kiitos <3
